tiistai 10. elokuuta 2010

Lisää aikaa

Ja jatketaan samalla linjalla. Tiistain hesari (10.8.), Vieraskynä, Riepu Pakoma ja Anu Raija:

Suomen Monikkoperheet ry:n tekemän kyselyn mukaan yli puolet monikkoperheistä eli lapsiperheistä, joissa on vähintään yhdet kaksoset tai kolmoset, arvioi kulujen kattamisen käytettävissä olevilla tuloillaan vähintään melko helpoksi. Tutkimukseen osallistuneet eivät myöskään uskoneet huonon taloudellisen tilanteen kuormittavan parisuhdetta. Sen sijaan arjen pyörittämistä, väsymystä ja kahdenkeskisen ajan puutetta pidettiin merkittävinä parisuhdetta ja perhe-elämää kuormittavina tekijöinä.

Lapsiperheiden ahdingossa on siis enemmän kyse ajan kuin rahan puutteesta.
Sunnuntain hesari (8.8.), Mielipide, Maria Joutsenvirta:
Tutkimusten mukaan hyvinvointi ei ole länsimaissa pitkään aikaan kulkenut talouskasvun vanassa. Tietyn tulotason jälkeen tulojen merkitys hyvinvoinnille vähenee. Kasvun suitsema työtahti uuvuttaa. Se heikentää perhe- ja ystävyyssuhteita. EVA:n asennetutkimuksen mukaan 82 prosenttia suomalaisista kärsii stressistä. 40 prosenttia haluaisi vähentää työntekoa ja tuloja, jotta saisi lisää vapaa-aikaa.
Palataanpa sitten siihen Kuukausiliitteen työ ja aika -artikkeliin.
Olisimmeko tehokkaampia jos tekisimme vähemmän töitä? Tuskin, tyrmää Aalto-yliopiston Marko Terviö jälleen. Jos vähemmän töitä tekevä työntekijä todella olisi tehokkaampi, työnantajat olisivat varmasti jo tarttuneet tilaisuuteen.
"Jos joku yksittäinen työnantaja hiffaisi, että haa, me saamme työntekijöiden kokonaistuottavuuden kasvamaan sillä, että lähetämme ne kotiin tuntia aikaisemmin, niin kyllähän työnantaja maksimoisi omia voittojaan ja tekisi niin", Terviö pohtii.
Minä en ihan oikeasti usko tätä. Työnantajat ovat ihmisiä hekin, eivätkä vulkanilaisia logiikan mestareita. Tehdä eri tavalla kuin on aina tehty vaatii todella paljon rohkeutta. Miten tuon muka huomaisi jos ei kokeile? Kuka uskaltaa kokeilla, kun riski on se että ei se ehkä toimikaan ja kilpailija vie asiakkaat tai vastaavaa? Noh, sitaatti paranee kyllä heti perään:
Joillakin erityisaloilla näin voi toki olla, Terviö myöntää. Pikkutarkoissa näpertelytöissä työntekijän keskittyminen voi laskea päivän mittaan niin, että lyhyempi työpäivä kannattaa. Osmo Soininvaara huomauttaa, että monissa luovissa töissä työntekijän tehot loppuvat jo neljän tunnin urakan jälkeen.
Suunta on oikea, mutta en edelleenkään hyväksy, että tämä pätisi vain jossain marginaalissa. Luovaa ajattelua tarvitaan pääsääntöisesti kaikessa toimistohommassa, missä tahansa työssä, joka ei tyhjene seuraavan hampurilaisen myymiseen tai muuhun suoraan mitattavaan suorittamiseen.

Työnantajien asenne tuntuu silti olevan se, että kunhan työntekijä saadaan ilmaantumaan työpaikalle, ja pysymään poissa Facebookista, tulosta tulee. Romanialainen tuttuni kertoi omalla työpaikallaan (it-ala) ehdotetusta järjestelystä: jos kaikki tulisivat samalla kellonlyömällä töihin, tervehtimiset ja kuulumisten vaihdot voitaisiin hoitaa yhteisesti kerralla, ja arvokasta työaikaa ei tuhlaantuisi.

Mutta jokainen täysjärkinen ymmärtää ettei kukaan voi ajatella väkisin, kellon mukaan. Silti ajatustyötä mitataan tunneissa - vaikka palkka ilmoitetaan kuukaudelle - koska työ(ehto)sopimukseen on jokin tuntimäärä kirjattu. Minua tämä korpeaa niin paljon etten itsekään oikein ymmärrä. Voisin aloittaa istumalakon: ulkoiluttaisin kellokorttiani työpaikalla säädetyt tunnit mutten tekisi mitään. Jossain vaiheessa alkaisi taatusti tulla sanomista. Toisaalta, voin tehdä niin kuin olen töitäni tehnyt: tullut työpaikalle, antanut rehellisesti sen työpanoksen johon kykenen, ja koska se ei juuri koskaan ajallisesti täytä sitä aikamäärää mitä kellokorttia on ulkoilutettava, surffaillut ja irkannut päivän täyteen. Ja sanomista ei tule, koska tulokset ovat olleet riittäviä. Ja taas, jos antaisin sen saman työpanoksen ja lähtisin sen jälkeen kotiin, alkaisi tulla huomautuksia. Vaikka tulos olisi sama.

(Valtiolla työskentelyssä on sekin riemu, että ei ole olemassa ketään jonka kanssa tästä voisi yrittää neuvotella. Asiaa tutkailtuani tulin lopulta tulokseen että en saa tilannetta järkevämmäksi mitenkään muuten kuin osa-aikaisuudella. Oleellisesti siis kieltäydyn ratkomasta sudokuja erikoistutkijan palkalla.)

Tiedän kyllä että ihmiset ovat erilaisia, ja joillekin työaika on olemassa sitä varten että ymmärtäisivät mennä välillä kotiinkin. Ja sitähän se viikkotuntimäärä oikeasti yrittää sanoa, raamittaa sitä minkä verran töitä on tarkoitus tehdä. Mutta edelleen, koska pelkkä tuntien istuminen ei kelpaa työnteoksi, taustalla on jokin todellinen työmäärä, ei aikamäärä, mitä pidetään riittävänä. ROWE eli Results Only Working Environment perustuu tämän ymmärtämiselle.

Oikeasti on niin, että ihmiset kyllä tekevät työnsä jopa mielellään, kun tehtävät ovat järkeviä ja hyvinmääriteltyjä, heidän osaamistaan arvostetaan ja aikaansaannokset huomioidaan. Totta on sitten sekin että pomon on helpointa vain laskea tunteja ja vahtia Facebookin käyttöä, ja uskotella itselleen että sitä on johtaminen.

Lopuksi huumoria ja asennetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti