Ajan kanssa

Jopas sattui. Perjantaina sähköpostiini kilahti viesti, jonka sisältö oleellisesti tarkoittaa, että saan haluamani, 80-prosenttisen työajan. Lauantaina posti toi Hesarin kuukausliitteen, jonka kansijuttuna "Tervetuloa töihin!" käsittelee juuri sitä: neljännes suomalaisista haluaisi tehdä vähemmän töitä ja nauttia enemmästä vapaa-ajasta.

Edellisen postauksen jäljiltä oli tarkoitus muutenkin puhua ajasta. Rahan heikkoon motivaatiopotentiaaliin liittyy nimittäin se, että rahalla saa ostettua onnea korkeintaan siinä tapauksessa että siitä on aikaa nauttia. Osa kodinkoneista on toki tehty nimenomaan säästämään aikaa, mutta kotiteatterista ei ole iloa, jos sen äärelle ei ehdi asettua, urheiluvälineet ja -vaatteet on vaan tiellä jos lenkillä tai pelaamassa ei käy ja yleensäkin, lelu jolla ei leiki on turha. Isosta kauniista kodista iloitsee lähinnä rikolliset tai vartiointiliikkeen markkinointiosasto, jos se on enimmäkseen tyhjillään.

Päivänselvä asia mutta käytännössä meillä on taipumusta kerätä kauheat määrät kamaa. (Jokin aika sitten irkissä eräs äiti kertoi siivonneensa lasten leluista viisi roskapussillista rikkinäisiä autoja, palapelejä ynnä muuta.) Ja sitten kaivataankin isompaa asuntoa, johon ne kaikki mahtuisivat... Kokemuksia ja palveluita ostaessa lieveilmiöitä on vähemmän: tulosta ei tarvitse erikseen säilyttää ja huoltaa.

Sitä paitsi, on olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että kokemuksiin kuluttaminen tuottaa enemmän onnellisuutta kuin tavaroihin kuluttaminen. Yksi syy tähän on vertailu: aina löytyy joku jolla onkin vielä parempi auto tai puhelin tai mikä vaan, tai ainakin joku sai vastaavan halvemmalla. Kokemuksien vertaaminen on vaikeampaa, vaikkei toki mahdotonta
Toinen, mielenkiintoisempi ja laajemminkin sovellettava selitys taas on valitsemisen aiheuttama tyytymättömyys: kun suuresta määrästä vaihtoehtoja valitsee yhden, on myös valitsematta niitä kaikkia muita, ja ikään kuin menettää paljon. Lisäksi, jos on pakko ottaa jotain ei-niin-miellyttävää, vika on maailmassa, jos taas itse valitsee ja tulos ei olekaan täydellinen (niin kuin ei tietenkään ole) vika onkin itsessä. Toki valintoja joutuu tekemään kokemuksiakin ostaessa, mutta taas, koska vertailu on vaikeampaa, tämä efekti ei tule niin selvästi esille.

Kokemuksissa ja materiassa on vielä yksi selkeähkö ero: kokemuksen hankkimiseen menee (ehkä, yleensä) enemmän aikaa kuin materian. Siis hankkimiseen, toki se materia sitten lojuu nurkissa pidempään. Eli: teki niin tai näin, rahan muuttaminen onnellisuudeksi ottaa aikaa, joten lisärahasta on iloa (perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen) vain ajan kanssa. Ja sitä aikaa meillä kaikilla on saman verran joka päivä.