Kun itseään voi toteuttaa rajattomasti tietokoneella istuen, todellisuus kolahtaa aina. Olisi käytävä töissä tai koulussa, jossa edistyminen tapahtuu vuosien sykleissä, vaikka juuri viime yönä tuli saavutettua MMO-klaanin kanssa suuri voitto toisesta kilpailevasta klaanista.Jep. Tunnen itsekin tämän virtuaalimaailman kutsun ja perustelen sen vetoavuutta usein juuri sillä, että siellä tavoitteet ovat selvät, samoin välineet niihin pääsemiseksi, mutta toteutus vaatii myös keskittymistä, taitoa, yrittämistä, oppimista ja yhteistyötä. Kun tavoitteet saavutetaan, riemuitaan yhdessä. (Haluan muuten kertoa että kieltäydyin juuri alttiraidista kirjoittaakseni tämän postauksen ;) )
En toki väitä, että kaikki nuorten miesten poisjättäytymiset työ- ja koulutusputkesta johtuvat peleistä ja tietokoneista, mutta väitän sitä varteenotettavaksi uhaksi Suomen ja länsimaiden taloudelle.
Lääkkeitä tällaisille nuorille on hyvin harvassa. Rahalla heitä on turha motivoida, paitsi tilanteessa, jossa raha annetaan käteen ilman vaivannäköä. Rahan rinnalle täytyy keksiä muita motivoivia keinoja, samankaltaisia motivoijia, joita kohtaa virtuaalisessakin maailmassa.
Juuri tälläistä on myös työ. Anteeksi, siis ei todellakaan ole, yleensä. Otetaanpa uusiksi: juuri tälläistä myös työn pitäisi olla. Ja kun ei ole, ja samaan aikaan parhaimmillaan joka ilta ja yö sellaista voi kokea, karu arki on todella, todella karua.
Vastareaktio tuli vihaiselta naisihmiseltä nimeltä Tanja Pyy tiistaina 15.6.
...Joni Tyviö totesi: "Mikään ei tunnu kiinnostavan, kun virtuaalisessa maailmassa kaiken saa helpommin." En tiedä, oliko tarkoitus vain provosoida, mutta se onnistui. Miksi minun, 40-vuotiaan naisen, joka on aloittanut työuransa 14-vuotiaana ilman työttömyysaikoja, kolme ammattia opiskelleena, pitäisi pidentää työuraa maksaen joidenkin "virtuaalielämää"?Ei, tarkoitus ei varmasti ollut provosoida, vaan tuoda esille että meillä on tässä tälläinen ongelma. Ja minä olen ihan samaa mieltä, meillä on ongelma. Pyy näkee sen kylläkin ihan eri vinkkelistä:
Millä meidän ikäluokkien eläkkeet maksetaan? Virtuaalirahallako? Tekisi mieli jäädä eläkkeelle jo nyt, koska se ei taida enää olla mahdollista kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Anteeksi, se taitaakin todellisuudessa onnistua vain "virtuaalieläkkeenä".
Olen raatanut pitkään ja hartaasti ja nyt pelkään että en pääse pois työelämästä koska nuoret miehet eivät suostu samaan.
Tyviö nimenomaan sanoi että työelämän on muututtava niin että siinä on muutakin mieltä kuin se että töissä nyt vaan on käytävä että saa rahaa elämiseen. Että siellä haluttaisiin olla ihan sen itsensä takia. Pyy ei ilmeisesti pidä tätä ollenkaan mahdollisena.
Nohhh. Sen pelaamisenkin voi nähdä myös toisin.
If we want to save problems like hunger, poverty, climate change, global conflict, obesity, I believe that we need aspire to play games online for at least 21 billion hours a week by the end of the next decade. No, I'm serious!Tämä on lainaus Jane McGonigalin TED-puheesta Gaming can make a better world. Suosittelen katsomaan jo pelkästään puhujan tyttömäisen innostuneen olemuksen takia.
Itse tämä naishenkilö nimeltä Pyy vastakommentoi: Toisen tekstiähän voi tulkita haluamallaan tavalla mutta voisin oikoa pari käsitystä. Teen vakituisesti työtä joka on osittain intohimoni ja mielenkiinnon kohde. Toiminimelläni toteutan itseäni kolmessa eri genressä. En todellakaan ajattele että "raadan" "töissä" ja nuoret eivät tee niin. Päinvastoin. Pidän työstäni. Pidän töistäni. Saan rahaa tekemisestä mistä pidän. Aivan loistavaa. Sen takia olen kouluttautunutkin niin monipuolisesti että voin toteuttaa ja kehittää itseäni työn kautta myös ihmisenä, ei vain liukuhihnatyötä tehden. Samalla maksan veroja tälle yhteiskunnalle ja osallistun ihmisenä yhteisen hyvän ylläpitämiseen. Se mikä ottaa aivoon, on oikeasti nämä tyhjäntoimittajat jonka elämistä me työssäkävijät maksamme. Istumalla tietokoneen ääressä ja saavuttaen "jotain" virtuaalista on muka jotenkin hienoa. Mitään tässä virtuaalielämässä ei ole hienoa saati totta. Paitsi siellä oman pään sisällä. Kaikki mitä itse olen tehnyt, lukenut, opiskellut, työskennellyt, on todellista totta. Se upea tunne hakiessa valmistujaisissa todistusta tekemästään työstä. Kaikki tieto on pään sisällä. Luettuna. Entäs virtuaalielämässä, "tutkinto" kahdessas minuutissa. Hienoa, sukulaiset varmasti ovat ylpeitä. Halusin vain sohaista tätä ihmeellistä harhaa että kaikki tulee jotenkin helposti ja nopeasti. Ei tule. Olen oikeasti pahoillani jokaisen virtuaalieläää viettävän henkilön elämästä. Ja en haluaisi osallistua näiden mitään tekemättömien henkilöiden elämän maksamiseen.Todellisuus voi olla paljon paljon rankempaa, mutta ainakin se on totta. Ja kaikki ansiot itse hankittuja olivat ne mitä tahansa.
VastaaPoista