Opetusministeriön asettamassa työryhmässä pohditaan nyt, pitäisikö oppilaille antaa nykyistä suurempi mahdollisuus koota oppiaineista erilaisia opintokokonaisuuksia, jotka sisältävät tietoa esimerkiksi ympäristöstä, tekniikasta, taloudesta ja luonnontieteistä. Niin ikään kädentaitojen ja taideainaiden osuutta haluttaisiin lisätä, jotta oppilaat myös viihtyisivät koulussa nykyistä paremmin.En voi olla näkemättä tuossa sitä viestiä, että ns. lukuaineet ovat pakkopullaa, joka on vaan kahlattava läpi vaikka yksikään koulukas ei haluaisi. Mutta kunhan välissä on riittävästi leikkiä, laulua ja askartelua harmautta ilostuttamassa, sen kestää.
Kuulostaako tutulta? Niin minustakin: eihän töissä kukaan kävisi ellei olisi pakko, mutta sietäähän tuon jos vapaa-ajalla ehtii tasapainottamaan sitä jollain, mikä on hauskaa.
Totuushan nyt kuitenkin on se, että lapset rakastavat oppimista. Minkä tahansa oppimista. Lahjakkuudesta ja henkilökohtaisista taipumuksista johtuvia painotuseroja toki löytyy, mutta perusvire on juuri se että oppiminen on kivaa. Vastaansanomaton fakta on kyllä sekin, että koulunkäynti taas ei suomalaislasten mielestä ole kivaa. Mutta nehän eivät ole suoranaisesti sama asia. Enkä suostu uskomaan että se johtuisi siitä koulussa joutuu lukemaan ja laskemaan ja oppimaan asioita maailmasta. Kyllä se on kiinni siitä miten sitä opetetaan. Ja yleisemmästä asenneilmapiiristä. Väittäisin nimittäin, että suomalainen kehno kouluviihtyvyys ja negatiivinen suhtautuminen työhön ovat saman asian eri ilmentymiä.
Olisi kiinnostavaa tietää, onko tuon sitaatin sisältämä piiloviesti peräisin pääkirjoitustoimittajalta, vai ollaanko peräti opetusministeriössä moisissa ajatuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti