perjantai 19. maaliskuuta 2010

Väärä asenne

Edellisellä viikolla SDP:n pj Jutta Urpilainen kertoi, että SDP ei kannata mekaanisia eläkeiän rukkaamisia keinona työurien pidentämiseksi. Ratkaisu löytyy työssä viihtymisestä. Samalla viikolla julkaistiin valtakunnanfilosofi Pekka Himasen tilausteos, jossa lehtitietojen perusteella on vähän sama meininki. Tammikuun tiedelehdessä sosiaalipsykologi Jari Hakanen kertoi, että taloudellisilla porkkanoilla ei saada aikaan työhaluja, jos työ ei vain ole mielekästä.

Joko ruvettaisiin uskomaan? Sanoista tekoihin?

Oma uskomukseni on, että mitään ei tapahdu ennen kuin ihmiset, siis työntekijät, itse alkavat uskoa, että töissä voi, saa ja pitää olla kivaa. Useimmat nimittäin todellakin tuntuvat pitävän sitä, että maanantaiaamut ovat ankeita ihan vaan luonnonlakina, ja perjantai väikkyy n. kaikilla mielissä jo keskiviikosta alkaen.

Minuun työnilo toisinaan tarttuu niin että en malta syödäkään kun Asia on Kesken. Olen tästä kommentoinut myös Facebookissa. Vastaukseksi olen saanut kehoituksia soittaa työterveyshuoltoon, ottaa rauhallisesti ja lyhyen mutta ytimekkään "Kouho!"-toteamuksen. Siihen aikaan kun internettiä ei vielä ollut, monella työpaikalla oli monistehauskuus, jossa sanottiin, että jos tunnet työniloa, istu hetkeksi ja odota että kohtaus menee ohi.

Vitseinähän nämä kerrotaan, kai, mutta vitseinä tunnetusti kerrotaan vakavia asioita joita ei uskalleta sanoa suoraan. Viesti on kuitenkin selvä: ei ole normaalia, että töissä on kivaa.

Ja kas. Professori Vesa Puttonen toteaa päivän Taloussanomissa, että suomalaisilla on kieroutunut suhde töihin. Niin juuri.

1 kommentti:

  1. Allekirjoitan täysin.

    Osasyynä työn mielettömyyteen pidän numeroilla johtamista. Esim. yritysten varsinainen tehtävä jää jatkuvasti sivurooliin, kun kaikkea johtaa rahassa mittaaminen, kasvu- ja tuottoprosenttien laskeminen ja vertaaminen muihin ja ihmisten listaaminen kuluerinä.

    Kuka oikea ihminen haluaa elämäntyönään tehdä osakkeenomistajat, eli ihmiset, joilla on varaa omistaa osakkeita, vieläkin rikkaammiksi? Kuka haluaa siinä sivussa jatkuvasti kuulla olevansa pelkkä kuluerä?

    Moni yritys oikeasti auttaa ihmisiä suorasti tai epäsuorasti tuotteillaan ja palveluillaan. Maailman ja ihmisten elämän parantaminen omalla työllä kelpaa kyllä ainakin mulle motivaattoriksi. Tuntuu vaan, että monesti työn tarkoituksesta ("miksi tätä kannattaa tehdä") saa ihan itse itseään muistuttaa.

    Työnantajat! Näyttäkää vähemmän numeroita, mutta tehkää kaikille mahdolliseksi nähdä, miten asiakas heidän työstään hyötyy.

    VastaaPoista